Englannin työssäoppiminen

Meillä on koulussa tavallisen opiskelun lisäksi myös työssäoppimisjaksoja, ja osa niistä on mahdollista suorittaa ulkomailla. Ulkomaille työssäoppimiseen lähtiessä koulu maksaa lennot kohdemaahan ja takaisin, kaikki kuljetukset lentokentille ja pois, majoituksen, sekä 10€ ruokarahaa päivässä. Syksyllä tuli tieto että kaksi meidän luokalta pääsisi Englantiin työssäoppimiseen, ja kun minä ja emmi ehdimme ensimmäisinä ilmoittautua niin pääsimme  Ennen joulua olimme luokkalaiseni Emmin kanssa kuusi viikkoa Englannissa työssäoppimisessa. Mahdollisuus lähteä Englantiin tuli todella myöhään ja siihen piti sitoutua samantien, eli aikaa miettimiseen ei juurikaan ollut. Itse en ole kovin hyvä englannissa jonka takia lähteminen pelotti vähän aluksi. Olen kuitenkin tehnyt jo yhden työssäoppimisen Espanjassa joka vähän helpotti asiaa. Myöhemmin meille kerrottiin vielä että kanssamme lähtee yksi tyttö sosiaali- ja terveysalalta, kolme poikaa sähköltä sekä kaksi poikaa Saksasta. Oli ihan mukavaa että mukaan lähti muitakin Suomalaisia. Ennen ulkomaan toppia täytyy normaalisti käydä vaihtovalmennuskurssi johon kuuluu erilaisia tehtäviä, mutta meidän ei Emmin kanssa tarvinnut käydä sitä kun olimme käyneet sen jo kerran ennen Espanjaa. Ennen lähtöä teimme vain pari tehtävää Englantiin liittyen sekä netissä tehtävän kielitestin.

                               Näkymät lentokoneesta, vasemmalla Suomi ja oikealla Englanti.

Lentomme lähti aamulla 6. päivä marraskuuta. Tulimme Emmin kanssa omilla kyydeillämme lentokentälle jossa tapasimme muut ensimmäistä kertaa. Tulimme jo heti alussa juttuun kaikkien kanssa ja lento Englantiin sujui ongelmitta. Englannin lentokentällä Manchesterissa meitä odotti auto joka kuljetti meidät asuntolallemme. Ensivaikutelma asuntolasta oli hieman negatiivinen mutta ajan kuluessa se tuli kyllä kotoisemmaksi. Asuimme Mansfieldissä Portland Collegen asuntolassa (http://www.portland.ac.uk). Portland college on kehitysvammaisten kuntoutuskeskus, mutta asuntolassamme ei asunut muita kuin me. Meillä kahdeksalla oli jokaisella oma huone joka oli mukavaa. Huoneet olivat tilavia ja jokaisessa oli sänky, vaatekaappi, pöytä sekä kaksi laatikostoa. Asuntolassa oli lisäksi yhteinen keittiö, oleskeluhuone, pyykinpesuhuone sekä yhteiset vessat ja suihkut.

Meillä oli asuntolan keittiössä ruuan valmistamista varten laite, jossa oli mikro, uuni ja hellat samassa. Se oli ihan hauska mutta silloin kun kaikilla kahdeksalla on nälkä ja yksi kerrallaan pystyy valmistamaan ruokaa niin olihan se vähän ärsyttävää odotella. Englannissa oli monia oudolta tuntuvia asioita kuten liikenne ja ihmisten tervehtiminen, mutta ainut asia johon Englannissa ei tottunut edes sen kuuden viikon aikana oli hanat. Joka paikassa oli aina kaksi hanaa josta toisesta tuli kylmää ja toisesta kuumaa vettä, eli lämmintä vettä ei tullut ollenkaan. Joten aina kun pesi kädet tai tiskasi astioita niin joutui käyttämään joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä.


Me olimme Emmin kanssa samassa työssäoppimispaikassa, joka oli Vision West Nottinghamshire College (http://www.wnc.ac.uk). Koulu oli vasta rakenettu joten kaikki siellä oli uutta ja hienoa. Olimme joka viikko maanantain ja tiistain hiusalan opiskelijoiden kanssa, jolloin harjoittelimme erilaisia leikkaus- ja värjäystekniikoita. Parina kertana oli myös teoriatunteja. Torstain ja perjantain työskentelimme opiskelijoiden kanssa työsalissa tehden asiakaspalvelua. Ja lauantaisin olimme samassa asiakaspalveluluokassa yhden työntekijän kanssa, jolloin luokka toimi normaalina salonkina. Vapaapäiviä meillä oli siis keskiviikko ja sunnuntai. Koulussa oli todella mukava olla vaikka se aluksi vähän mietityttikin miten siellä pärjää. Koulun opettajat ja opiskelijat olivat kaikki hyvin ystävällisiä ja auttavaisia meitä kohtaan, sekä koulun luokat ja muut tilat olivat aina siistit ja puhtaat.

Tässä kuvia Englantilaisesta kouluruuasta. vaihtoehtoina oli yleensä wrappeja ja tortilloita haluamallaan täytteillä. pastaa erilaisilla kastikkeilla, uuniperunaa erilaisilla täytteillä, yms. Kaikkiin sai myös tilata ranskalaiset lisäksi. Kouluruoka maksoi päivittäin suunnilleen 4€ riippuen vähän mitä tilasi. Koululta pystyi ostamaan myös erilaisia välipaloja kuten kolmioleipiä, patonkeja, salaattia, erilaisia suklaita ja karkkeja sekä pieniä sipsipusseja.






Ja tässä muutama kuva koulurakennuksesta.

                                                                                                                                                                  
Työpaikan sijaan koulussa oleminen oli mielestäni todella hyvä. Työpaikalla emme olisi välttämättä oppineet yhtään uusia tekniikoita, mutta koululla opimme monia uusia juttuja mitä aion varmasti ottaa käyttöön. Tunneilla pääsimme harjoittelemaan esimerkiksi kuinka leikataan eteenpäin pitenevä polkka, kevyesti kerrostettu polkka sekä kerrostusleikkaus. Värjäyksistä harjoittelimme balayage tekniikkaa. Alapuolella vielä pari Englannissa tekemääni leikkausta sekä muutama kampaus.

Vaikka asuimme Mansfieldissa niin kävimme silti myös monissa muissa eri kaupungeissa. Koulumme maksaa 50€:oon asti kulttuuri rahaa minkä voi käyttää melkein mihin tahansa ja me päätimme kierrellä vähän isommissa kaupungeissa ja saimme rahat bussi- ja junalippuihin koululta. Kävimme Mansfieldin lisäksi Nottinghamissa, Birminghamissa, Sheffieldissa sekä Chesterfieldissä.

Suomeen tultaessa me muut viisi olimme samalla lennolla ja yksi meistä oltiin laitettu eri lennolle. Molemmilla meni paluulento hyvin eikä lentokentällä tullut mitään ongelmia. Lentokentältä Jyväskylään menimme kaikki omilla kyydeillämme, osa bussilla ja osaa tultiin hakemaan.

Työssäoppimiseni aikana oma englannin kielen ääntäminen parani huomattavasti ja myös muiden puheen ymmärtäminen helpottui. Ulkomailla asumisesta sai myös paljon itseluottamusta ja nyt on helpompi miettiä tulevaisuuden suunnitelmia kun tietää että pystyy asumaan ulkomaillakin. Itse olen nyt Espanjan ja Englannin työssäoppimisten jälkeen vahvasti miettinyt ulkomaille muuttamista. Jos ei ihan vielä niin ainakin jossain vaiheessa elämää.